”Yleensä luovimmat ratkaisut ovat niitä, jotka eivät välttämättä korjaa mitään olemassa olevaa, vaan tuovat jotain uutta ihmisten ulottuville.”
Jaakko Stenhäll 8.10.2012
 

Mihin muutos tähtää?

Suomi voittaa uudessa globaalissa työnjaossa

Maailmatalouden rakenne ja globaali työnjako ovat muuttuneet monella tavalla. Talouskasvun painopiste on siirtynyt Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Maailman työmarkkinoille on tullut pari miljardia uutta työntekijää erityisesti Kiinan ja Intian sisäisten rakennemuutosten ja maailmantalouteen liittymisen seurauksena. Nousevien talouksien kasvu perustuu pitkälti teollisuuteen ja vientiin. Aasiasta on tullut lähes kaikkien keskeisten teollisuuden alojen suurin tuottaja. Maailmantaloudessa on kuitenkin meneillään uusi kehitysvaihe, jossa maat ja alueet eivät erikoistu enää välttämättä sektoreittain tai toimialoittain, vaan pikemmin tuotantovaiheiden tai työtehtävien mukaan.

Arvoketjut pilkkoutuvat hienojakoisesti

Matalaan kustannustasoon perustuva tuotanto on laskenut teollisuustuotteiden hintoja nopeasti. Kehittyneiden maiden yritykset ovat hajauttaneet tuotanto- ja arvoketjujaan yhä pienempiin osiin eri puolille maailmaa ja ulkoistaneet osan toiminnoistaan. Muutoksen on tehnyt mahdolliseksi digitaaliteknologia. Digitaaliteknologia ja globalisaatio ovat mullistamassa taloutta ja yhteiskuntaa samalla tavoin – tai jopa enemmän – kuin höyryyn tai sähköön perustunut teknologinen kehitys aikoinaan. Erikoistumisen ja kansainvälisen työnjaon rajalinjat muuttuvat merkittävästi, mutta hienojakoisella tasolla.

Alueiden ja toimialojen sijaan työnjako määrittyy siis toimintojen ja työtehtävien mukaan. Suomi ja kehittyneet maat ovat kuuluneet voittajiin uudessa globaalissa työnjaossa. Meille keskittyvät korkeaa koulutusta vaativat tehtävät, palvelut arvoketjun alku- ja loppupäissä. Toisaalta myös matalamman tason palvelutehtävät ovat lisääntyneet. Keskitaso jää sen sijaan puristuksiin, ja se korvataan usein ICT:llä. Tämä näkyy osittain jo palkkakehityksessä ja tuloeroissa. Vaativissa asiantuntija- ja johtotehtävissä olevien tulot ovat nousseet suhteellisesti eniten, tosin Suomessa kehitys on ollut vielä maltillista.

Keskinäinen riippuvuus kasvaa voimakkaasti

Digitaalikumous ja talouksien avautuminen ovat lisänneet maiden riippuvuutta toisistaan. Talouden vaihtelut – myös kriisit – välittyvät nopeasti maasta toiseen. Ensimmäistä kertaa maailmantalouden historiassa lähes kaikki maat ovat saman globaalitalouden piirissä. Kansallisen politiikan mahdollisuudet vaikuttaa talouteen ovat kaventuneet, tärkeämpää onkin keskittyä etenkin EU:n päätöksentekoon vaikuttamiseen.

Globaalitalouden markkinat tarjoavat mahdollisuuksia yhä suuremmalle yritysjoukolle, myös hyvin pienille yrityksille, jotka voivat hyödyntää tietoverkkoja digipalveluiden jakelussa. Teollisuusyritykset taas voivat erikoistua korkean lisäarvon tehtäviin osana kansainvälistä arvoverkostoa. Menestys verkostotaloudessa edellyttää uudenlaista osaamista ja nopeaa sopeutumiskykyä, sillä maailmatalouden muutokset ovat usein äkillisiä ja yllättäviä.

Korkea osaamistaso ei yksin takaa toiminnan säilymistä kotimaassa. Tärkeää on pyrkiä vaikuttamaan arvoketjun korkean jalostusarvon osiin, ei niinkään toimialoihin tai sektoreihin. On mietittävä, mitä tällaisia tehtäviä Suomeen voidaan ankkuroida ja miten ja mitkä arvoketjun osat taas ovat helposti liikkuvia. Toisaalta pitää selvittää, millaisia digitaalisen palvelutalouden rakenteita ja sovellusalustoja Suomessa voidaan kehittää.

 

 
 
Valikko
FI EN SV
X
 
Anna palautetta!