”Tiedämme, että teknologinen kehitys on nopeaa, mutta ihmisten ja sosiaalisten järjestelmien kehitys on hitaampaa kuin teknologinen kehitys. Miten voisimme toimia viisaasti tässä teknologisessa murroksessa?”
Jari Kaivo-oja 13.10.2012
 

Mihin muutos tähtää?

Tulevaisuuden oppiminen on sosiaalista

Osaamisen vaatimukset muuttuvat kiihtyvällä tahdilla. Ongelmat, joita kohtaamme, ovat yhä monimutkaisempia ja monitieteisempiä. Kulttuurien ja sukupolvien välinen oppiminen edellyttää, että ihmiset pystyvät joustavasti hyödyntämään toistensa älyllisiä ja kulttuurisia resursseja. Suomen koululaitos on kansainvälisesti huipputasoa, mutta emme silti ole immuuneja muutokselle. Myös työelämän vaatimukset muuttuvat ja kehittyvät. Maailmanlaajuisesti puhutaan tulevaisuuden taidoista ja osaamisesta (21st Century Skills), joihin kuuluvat esimerkiksi luova ongelmanratkaisu, tunne-, yhteistyö- ja kommunikaatiotaidot sekä valmius ottaa jatkuvasti käyttöön uusia ajattelun ja kommunikaation välineitä.

Älykkyys ei enää sijaitse ihmisen mielessä tai edes sosiaalisissa verkostoissa, vaan ihminen laajentaa ja ylittää biologiansa rajoituksia käyttäen hyväksi yhä monimutkaisempia teknologisia apuvälineitä. Teknologia on tullut osaksi arkea ja samalla monin tavoin osaksi tietokäytäntöjä ja toimintakulttuuria.

Tunteet ja sosiaaliset suhteet muovaavat aivoja

Tuore aivotutkimus osoittaa, että ihmisen aivot ovat supermuovautuva järjestelmä, joihin vaikuttavat muun muassa käytetyt apuvälineet ja sosiaaliset verkostot – jopa virtuaaliset yhteisöt. Lisäksi ihmisen muistin ja oppimisen kannalta keskeisiä ovat tunteisiin ja motoriikkaan liittyvät aivojen alueet. Esimerkiksi autolla ajaminen tai musiikki-instrumenttien soittaminen muovaavat aivoja ja muuttavat niiden toimintaa. On löydetty myös uudenlaisia vuorovaikutukseen liittyviä aivoalueita ja toimintoja, niin sanottuna peilisoluja, joiden avulla ihmiset peilaavat ja ennakoivat monin tavoin toistensa aikomuksia ja toimintaa. Ihminen on voimakkaasti tunteisiin kiinnittynyt ja sosiaalinen olento. Oppiminen ei ole vain tiedon tallentumista, vaan ajattelun ja aivojen jatkuvaa muokkaamista ja muovautumista. Ihmisillä voi myös olla erilaisia aivotoiminnan häiriöitä ja oppimisvaikeuksia, jotka vaativat kuntoutusta. Erityisopetus on Suomessa hyvätasoista, ja ihmisiä pystytään auttamaan yhä enemmän, etenkin tulevaisuudessa.

Koulun tietokäytännöt sopiviksi diginatiiveille

Tutkijat ovat huomanneet, että 1980-luvun jälkeen syntyneet nuoret eivät enää tunne maailmaa ilman internetiä ja mobiililaitteita: ne ovat osa heidän päivittäisiä sosiaalisia ja älyllisiä käytäntöjään. Tätä sukupolvea kutsutaan diginatiiveiksi. OECD:n selvitysten mukaan

95 prosenttia suomalaisista lapsista käytti vuonna 2010 digitaalista teknologiaa vapaa-aikanaan, enimmäkseen viihdekäytössä. Vain 35 prosenttia hyödynsi sitä koulussa opiskelun apuna. On siis syntynyt valtava kuilu nuorten tietokäytäntöjen ja koulun tietokäytäntöjen välillä. Suomessa onkin huomattu, että oppilailla on ongelmia erityisesti koulumotivaatiossa. Tutkijat selvittävät parhaillaan, liittyykö viihtymättömyys osittain juuri koulun vanhentuneisiin tietokäytäntöihin.

Myös yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelevat – muun muassa tulevat opettajat – ovat enenevässä määrin diginatiivien sukupolvea. Jo koulussa alkanut vieraantuminen opiskelun ja työn käytännöistä voi olla heidän kannaltaan este yhteiskunnan uudistamiselle. Tämän takia onkin kehitettävä aivan uudenlaisia tapoja opiskella ja oppia. Tiedon tallentaminen ei enää ole mielekästä, sen sijaan on kehiteltävä tapoja, jotka auttavat luomaan asiantuntijan tietopohjaa ja omaksumaan uusia asiakokonaisuuksia ja samalla edistävät tulevaisuuden taitoja ja osaamista.

Toisten ihmisten näkökulmat huomioon

Nykykäsityksen mukaan passiivinen kuunteleminen ei ole tehokas tapa oppia, sen sijaan suositellaan ongelmalähtöistä, tapauspohjaista, ilmiölähtöistä, aktivoivaa ja mukaansa tempaavaa pedagogiikkaa. Tulevaisuuden oppimisen tilat ovat paitsi fyysisiä, myös sosiaalisia, virtuaalisia, teknologisia ja psykologisia. Sosiaalinen ja fyysinen tila pitää suunnitella sellaiseksi, että se mahdollistaa yhteisöllisen tiedonluomisen jo pienestä pitäen.

Yhteiskuntarauhankin vuoksi on tärkeää, että lapset oppivat pienestä pitäen ottamaan toisen ihmisen perspektiivin ja näkemään asioita erilaisista näkökulmista. Tämä lisää mielen avaruutta ja suvaitsevaisuutta. Tulevaisuuden taitojen osana on oivaltaa, että tarvitsemme hyvin erilaisia ihmisiä. Ihmisten keskinäinen kunnioitus on tehokkaan tiimityön edellytys. Uusien näkökulmien ottaminen ja erilaisuudesta innostuminen luovat pohjaa myös innovaatiotalouden syntymiselle.

 

 
 
Valikko
FI EN SV
X
 
Anna palautetta!